Skip to content

Blogi > Tervetuloa uudet tavat

Tervetuloa uudet tavat

Nastolassa toimivan Pajulahden liikuntakeskuksen viikonloput ovat täynnä vilskettä koronasta huolimatta. Samaan aikaan Pajulahden ravintolaan voivat haluta 500 jalkapalloturnauksen osallistujaa ja yksityistilaisuuden järjestävän yrityksen työntekijät tai asiakkaat.

“Vaatii melkoista aikatauluttamista ja järjestämistä, jotta kaikki pääsevät ruokailemaan turvallisesti. Se onnistuu kyllä, sillä kaikki tilamme ovat monikäyttötiloja ja ravintolasalinkin voi jakaa”, Pajulahden ravintolan keittiöpäällikkö Sauli Sillanmäki toteaa rauhallisesti.

Hän johtaa ravintolan kahdenkymmenen hengen henkilöstöä. Pajulahdella henkilökunnalla on tiukka maskipakko.

“Se koskee asiakaskohtaamisia. Keittiötilamme ovat onneksi niin suuret, että turvavälejä on helppo pitää. Jokainen saa käytännössä oman työtilan. Siellä maskeja tai visiireitä ei siis tarvitse käyttää.”

Sen sijaan keittiön toiminnan kulmakiviä on, että hyvästä käsihygieniasta pidetään tarkasti kiinni, eikä kukaan tule sairaana töihin – ei edes pienessä nuhassa. “Välillä ihmisiä on jouduttu lähettämään kotiin. Moni ravintola-alalla on tottunut siihen, että pienistä ei valiteta. Emme kuitenkaan halua ottaa mitään riskiä.”

Sillanmäki haluaa kiittää henkilökuntaansa siitä, että uusi tilanne on otettu hyvin vastaan. “Olemme ottaneet alusta alkaen sen toimintatavan, että kerromme, miksi tällaisia järjestelyitä tehdään. Tavoitteena on taata, että ravintola pysyy auki ja kaikki saavat työskennellä. Kaikki ymmärtävät, että uudet tavat ovat nyt osa työntekoa. Mekin koimme, millaista oli, kun ravintola oli viime keväänä monta kuukautta kiinni, eikä kellään ollut töitä.”

Liikuntakeskus Pajulahden ravintola on yksi Kanrestan kolmestakymmenestä ravintolasta Suomessa. Kanrestan osingot jaetaan kansanterveyttä edistäville järjestöille hyväntekeväisyystyöhön. “Sen vuoksi juuri nyt on erittäin tärkeää, että voimme jatkaa toimintaamme. Rahaa tarvitaan koronan takia erityisesti mielenterveyspuolella”, Sauli Sillanmäki muistuttaa.

Teksti: Jenni Junkala
Kuva: Meeri Utti